Tässä alkaa olla olo kuin tulisilla hiilillä. Ei enää malttaisi odottaa päivääkään siihen ultraan, vaikka merkit ovat kyllä melko vahvat. Super on yhä enemmässä määrin "omituinen otus". Saattaa oleilla paljon omissa oloissaan makuuhuoneessa tai eteisessä. Normaalistihan Supra on siellä missä minäkin mutta nyt tosiaan vetäytyy kaiken hälinän keskeltä omaan rauhaansa. Tämän lisäksi torstaina, kun kävimme tytön kanssa ystäväni luona, niin hän totesi saman kuin minä. Vyötärö alkaa tytöltä hävitä. Suprasta on kovaa vauhtia tulossa sellainen pötkylä. Ruokaahan en ole antanut vielä normaalia enemmän, joten lihomisesta se ei voi johtua, ja kyljetkin ovat vielä todella hyvässä kunnossa. Torstaina kävin kyllä jo ostamassa Royal Caninin Medium Junioria säkillisen. Näin positiivisella mielellä täällä jo ollaan. :)
Tänään sitten toinen ystäväni "ultrasi" Supran vatsan käsillään tunnustelemalla niin, että Supra nostettiin etutassuista ylös. Kyllähän siellä sellaiset pallukat tuntuivat ts. kohdun sarvissa tuntuisi olevan porukkaa.
Että tällainen "pökköä pesään" -tarina tällä kertaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aika lähellä ollaan siitä, että hyppelehdin riemusta täällä ympäriinsä. Vielä jaksaa odotella muutaman päivän ennen ultraa, wuhuu! "Pökköä pesään" -tarinat ovat kyllä ykkösiä.
VastaaPoistaTäälläkään ei jakseta enää odottaa, vaikka hyvältähän toi kaikki jo kuulostaa.. :)
VastaaPoistaPeukutuksia täältä kovasti!
VastaaPoista