30. vrk

Kävimme juuri ultrassa Hyyperin kanssa ja kyllähän siellä useampi mollukka näkyi. Tarkkaa lukumäärää eläinlääkäri ei edes yrittänyt laskea, eikä siihen tarvetta ollutkaan. Tärkeintä on tietää, että pentuja on enemmän kuin yksi tai kaksi - tämäkin lähinnä synnytystä ajatellen.

Kuvassa Supra itse 3-viikkoisena

29. vrk

Enää vähän päälle 24 tuntia, kun totuus selviää. Sitä ennen nauttikaamme kevätauringosta. Otin tänään tuossa meidän pihassa muutaman kuvan Suprasta. Eilen vielä treenasimme ihan pienen hetken verran tokoa. Lähinnä hyvin lyhyitä seuruupätkiä, ruutua sekä tunnaria. Kyllähän tyttö töitä vielä tekisi, vaikkakin jo hieman rauhallisempaan tahtiin. Tästä huolimatta taidamme jatkossa keskittyä ihan vain paijaamiseen... :)

Olen antanut jo lauantaista lähtien Supralle yhden desin penturuokaa aamuisin. Normaalistihan Supra syö 2 desiä Royal Caninin Medium Sensibleä ja illasta yrjölänpuuroa sekä raakaa lihaa kumpaakin n. 150 g. Varmaan vielä tämän viikon jatkamme tällaisella "sekaruokinnalla" mutta ensi viikolla siirrymme kokonaan nappulaa syömään.

Tiedoksi niille, jotka ihmettelevät miksi kommentit eivät näy teemasivuilla, että olen rakentanut ne itse käsin, minkä vuoksi kommentit eivät sinne siirry.

Supra noutaa lelupalloa

Supra nappaa palkan

Supra seuraa (ja lähtisi lentoon, jos tuulisi ;)

Pötkylöityvä Hyyper

Hyyper on luonnonoikku. Mustavalkoisella bordercollietytöllä on vatsakarvoissa tällainen punainen tupsu.

Tupsu lähikuvassa

27. vrk

Tässä alkaa olla olo kuin tulisilla hiilillä. Ei enää malttaisi odottaa päivääkään siihen ultraan, vaikka merkit ovat kyllä melko vahvat. Super on yhä enemmässä määrin "omituinen otus". Saattaa oleilla paljon omissa oloissaan makuuhuoneessa tai eteisessä. Normaalistihan Supra on siellä missä minäkin mutta nyt tosiaan vetäytyy kaiken hälinän keskeltä omaan rauhaansa. Tämän lisäksi torstaina, kun kävimme tytön kanssa ystäväni luona, niin hän totesi saman kuin minä. Vyötärö alkaa tytöltä hävitä. Suprasta on kovaa vauhtia tulossa sellainen pötkylä. Ruokaahan en ole antanut vielä normaalia enemmän, joten lihomisesta se ei voi johtua, ja kyljetkin ovat vielä todella hyvässä kunnossa. Torstaina kävin kyllä jo ostamassa Royal Caninin Medium Junioria säkillisen. Näin positiivisella mielellä täällä jo ollaan. :)

Tänään sitten toinen ystäväni "ultrasi" Supran vatsan käsillään tunnustelemalla niin, että Supra nostettiin etutassuista ylös. Kyllähän siellä sellaiset pallukat tuntuivat ts. kohdun sarvissa tuntuisi olevan porukkaa.

Että tällainen "pökköä pesään" -tarina tällä kertaa...

23. vrk

Eihän tämä mikään treeniblogi ole mutta ihan pakko hehkuttaa. Tokoilimme tänään Supran kanssa tuossa ihan meidän pihassa. Teimme voittajaluokan kaikista liikkeistä jonkin osa-alueen läpi paikkamakuuta lukuun ottamatta ja ai, että tuo tyttö osaa hienosti. Jos hyvin käy, kisaamme tokossa vielä tämän vuoden puolella. Lopuksi seuruutin tyttöä oikealla puolella ja teimme seuraamisesta pyörähdyksiä. Pitäisiköhän sitä hurahtaa vielä koiratanssin maailmaan? :)

Itse asiassa harkitsen vakavasti Nämpän kanssa rallytokoilua. Jyväskylässä kun on huhujen mukaan heinäkuun lopussa rallytokokisa. Saisi mummokin hieman rallatella sydämensä kyllyydestä.

PS. Jotta kirjoitukseni ei koskisi pelkästään treenaamista, haluan jakaa uuden "pökköä pesään" -havainnon. Mielestäni Supran uuma on alkanut kadota...

22. vrk

Koko viikonloppu menikin tokon koulutusohjaajakurssilla. Minä kun suorittelen näitä kursseja käänteisessä järjestyksessä. Tytöt eivät päässeet muuta kuin normilenkeille. Vierailevana tähtenä meillä oli viikonloppuna tyttäreni shelttivahvistus Nasta, jonka kanssa Supra hieman leikki. Mielestäni Supra on varovaisempi noiden isompien tyttöjen kurvailujen suhteen, eikä lähde niihin enää sellaisella intensiteetillä mukaan mitä normaalisti.

18. vrk

Laitetaas lisää pökköä pesään haaveiden elättämiseen. Super on syönyt ihan normaalisti (on nimittäin pikkasen ahne koira, joten tämä ei ihmetytä minua) mutta oksensi sitten iltapäivästä reilun satsin ihan vain vatsan nesteitä. Tiistai-illalla vetäytyi täysin omiin olohinsa ja on muutenkin ollut melko väsyneen oloinen.

16. vrk

Supra putsailee itseään aika paljon. Tästähän voisi päätellä jotain mutta jätetääs nyt se homma kokonaan, jookosta? Varasin ultran eilen ja se on kahden viikon päästä tiistaina 27.3. iltapäivästä.

Tänään meinasi saada (mahdollisesti) viides Amazeme-pentue alkunsa, kun naapurin kultainennoutajauros aamulenkillään vetäisi itsensä fleksissä jaloissani istuvan Kiian luo ja hyppäsi selkään. Kyllä on ihmeellisen tarkka hajuaisti pojalla, kun ohi kävellessään tärppipäiväisen tyttösen haistoi. Onneksi poika oli fleksissä ja omistaja sai pojan rysän päältä kiinni, niin ei tarvinnut minun kaapata Kiiaa syliini. Siinähän olisi ollut kerrassaan kennelnimen mukainen pentue. Todella hämmästyttävä. :P

14. vrk

Vieraat - mikä ihana tekosyy syödä herkullista suklaakakkua! :)

Tämä viikonloppu onkin mennyt lenkkeilyn, vieraiden sekä tokoilun merkeissä. Eilen saimme kestitä kahta ja tänään yhtä rodusta kiinnostunutta porukkaa. Pyydänkin anteeksi, jos innostuin taas (huokaus...) puhumaan liikaa tästä niin mahtavasta rodusta. Tahtoo aina välillä mopo karata käsistä.

Tänään tokoilimme niin Kiippulin kuin Supran kanssa tuossa meidän "pihalla". Supran kanssa teimme seuraamista, liikkeestä istumista, luoksetulon pysäytyksiä, ruutua noin 30 metristä, tunnaria Eliaksen avustamana (on muuten oiva apupoika tokotreeneissä tämä minun vanhimmainen poika) sekä kaukkareiden maahan-seiso-vaihtoja. Olipa oikein onnistunut treeni. Tosin tunnari onnistui vain silloin, kun kapuloita oli tarpeeksi eli sellaiset vähän reilu 10. Muutoin Supra tahtoi unohtaa nenänsä käytön. Toi kyllä aina oman mutta maisteli muita siinä ohi mennen. Malttia siis tähän liikkeeseen tarvitaan niin ohjaajalta kuin Hyyperiltä. Treenatessa Supra on siis edelleen kovin innoissaan ja tekee töitä ihan normaalisti. Kotosalla yrittää iskeä pian tärppipäivillä olevaa Kiippulia erittäin laihoin tuloksin. Hiukka kevättä rinnassa näillä minun tyttösillä...

Ai niin, sainhan minä väsättyä Amazeme-logosta ensimmäisen version tulevia fleece-/treeniliivitilauksia varten. Logo on kommentoitavana Facebookin Amazeme Border Collies -ryhmän sivuilla.

10. vrk

Nyt on kulunut kymmenen päivää oletetusta ovulaatiosta. Tähän mennessä hedelmöityneiden munasolujen tulisi olla kulkeutuneita kohtuun. Tämän jälkeen ne vaeltelevat kohdussa jonkin aikaan, kunnes kiinnittyvät. Vaelteluvaiheessa munasolujen tulisi jakautua tasaisesti kaksisarvisen kohdun alueelle. Kiinnittyminen tapahtuu noin 17-21 vrk hedelmöitymisen jälkeen. Suprasta on vielä tässä vaiheessa vaikea sanoa onko se tiineenä vai ei. Voin toki harrastaa runsaasti optimista toiveajattelua ja sanoa, että mielestäni tyttö on ollut normaalia rauhallisempi. Kolmannella viikolla Nämppä ja Kiia ovat olleet kummatkin hieman huonovointisia, eikä ruoka ole maittanut. Nämppä on ollut myös enemmän huomionkipeä tässä vaiheessa. Ultraan menemme viikon 13 alussa, jolloin vuorokausia on tarvittava määrä takana. PS. Lisäsin Cheero-iskän sivulle muutaman uuden linkin videoihin.

8. vrk

Eipä tässä luonnollisestikaan ole sen kummempia tapahtunut. Superin paino eläinlääkäriasemalla mitattuna oli 16,5 kg. Tyttö on kotosalla rauhallinen mutta niinhän se aina on. Ulkona ja treenatessa tyttö on kyllä ihan oma itsensä eli sen suhteen emme voi kyllä päätellä mitään mahdollisesta tiineydestä. Viikonloppu meni meidän pikku miehen kastejuhlien merkeissä. Tänään nautimme heti aamusta mahtavasta ilmasta. Tässäpä muutama otos pihaltamme.

5. vrk

Tänään onkin Cheero-isukin syntymäpäivä. Paljon onnea vaan 3 vuotta täyttävälle komistukselle! Treenasimme tänäänkin pikaisesti tokoa tuossa meidän tiellä. Supra on kyllä aivan innoissaan treeneistä mutta kotioloissa on todella rauhallinen ja kenties hieman väsyneen oloinen. Kiiakin aloitti nyt sitten juoksunsa, mitä on tyttöjen kireät välit kovasti enteilleet jo jonkin aikaa. Enää yhtä uupuu, niin talon kaikki (karvaiset) tytöt juoksevat.

4. vrk

Kirjoittelen tänne blogiin pieneellä viiveellä mutta tahtoo olla meidän perheessä iltaisin niin paljon muutakin ohjelmaa, ettei mami ehdi koneella istumaan. Kävimme eilen tyttöjen kanssa postista hakemassa FCI:n myöntämän C.I.E-diplomin. Eipä tuo tuleva äippäkoira diplomista niin hirveästi innostunut, vaikka komia olikin. Päivemmällä treenasimme kummankin junnun eli Kiian ja Supran kanssa voittajaluokan liikkeitä tuossa pihassa. Olipahan taas tulessa tuo minun nuorimmainen. Ruutuunkin singahti niin, että kulmamerkit tuli keilattua nauhan avulla nyrin (en ota siihen ensimmäiseen ruutuun ollenkaan pysäytystä, ja silloinhan sitä ei tietysti tarvitse pysähtyä). Kiia joutuu hieman sijaiskärsijäksi tässä prosessissa: me emme lähteneet eilen agilitytreeneihin Keski-Suomessa riehuvan kennelyskän vuoksi. Olisi nimittäin aika karmeaa, jos Supra saisi kaiken kukkuraksi ärhäkän kennelyskän. Pysytellään nyt sitten jonkin aikaa omissa oloissa ihan varmuuden vuoksi.