4 vrk

Tilanne täällä on jo kovasti rauhoittunut. On se helpotus nähdä, että mammakoira voi hyvin. Sillä on kuitenkin erittäin tärkeä rooli näiden pentujen hyvinvoinnin vaalimisessa. Pentujen painot ovat nousseet upeasti. Eilisillan punnituksen ehdoton voittaja oli meidän ihanainen Pikku Myy, jonka paino oli noussut lauantai-illasta 80 grammalla. Siskojen painot nousivat 50 gramman kieppeillä (välillä 48-55 grammaa). Tasaisesti siis kasvaa koko konkka-ronkka.

Huomasin eilen, että pigmentti on alkanut tulla nenänpäihin. Pikku Myy, Kiire ja Lentsu ovat kyllä kaikki todella mustia, joten ei tämä minua täysin päässyt yllättämään. Otin tänään kuvia "pitkästä aikaa", kun en malta olla ottamatta. Koettakaa kestää.:)

Riiviö nimeltä Kuutti

 

Lentsun voimistelutauko

"Mitä sinä siinä taas kuvaat?", kyselee Lentsu

Hieman epäselvä kuva mutta sen verran söpö, että oli pakko laittaa. Kuvassa Lentsu ja Pikku Myy

Pikku Myyn pian pikinokka

Rauha rauhallisesti unessa

Rauha nukkuu vol 2

Rauha nukkuu vol 3

Nenäkosketus à la Vieno ja Rauha

Osa porukkaa nurkassa häpeämässä

Baarissa lounastauolla

Koiranpentumuodostelma

3 vrk

Lauantain yönsä voisi toki paremminkin viettää mutta parempi katsoa kuin katua. Super oli koko eilisen päivän melko levoton. Läähätteli niin, että nenä napsui. Lämpö oli sen yli 39 asteen. Nisät tuntuivat kuitenkin aivan normaaleilta. Illasta läähättelyn lisäksi mammakoira alkoi välistä vinkua. Kuuntelin tätä pitkälle yöhön, kunnes hermo petti ja pakkasin pennut sekä mammakoiran ja lähdin Jyväskylään päivystykseen.

Päivystyksessä eläinlääkäri teki normaalit tutkimukset ultraa lukuun ottamatta. Tämän lisäksi verinäytteestä katsottiin kalkki- ja tulehdusarvot, jotka molemmat olivat aivan normaalit. Niinpä eläinlääkäri päätyi antamaan Superille kipulääkettä, joka tuntui tehoavan pienen hetken kuluttua. Tämän lisäksi lääkärisetä kirjoitti antibioottikuurin siltä varalta, ettei lämpö ala laskea. Hain kuurin tänään varmuuden vuoksi. 

Nyt näyttäisi tilanne rauhoittuvan. Superilla on selvästi jälkipolttoja aina syöttöjen jälkeen, mikä on täysin normaalia. Itse vain huolestuin suuresti tuosta läähätyksestä, kun se ei ottanut loppuakseen syöttöjen välillä. Super kuitenkin on hoitanut pentuja hyvin ja painotkin ovat nousseet hyvin myös perjantai-illasta, joten sen puoleen ei ole huolta.

Otin pennut mukaan sellaisessa laatikossa, jonka reunat ovat noin 10-15 cm korkeat. Eiköhän Kuutti kiivennyt reunan yli... Onneksi tömähti turvallisesti karvalle, kun mammakoira oli pöydällä näytteidenottoa varten. Lääkärisetä ihan erikseen kehui, kuinka kiltti Super onkaan. Antoi tehdä kaikki tarvittavat tutkimukset mukisematta.

On ollut ilo huomata, kuinka pennut ovat todella terhakoita. Hakeutuvat nisille melkeinpä jalkojensa päällä kävellen - ja ikäähän oli vasta alle 3 vuorokautta. Maltan tuskin odottaa näkeväni mitä näistä oikein tuleekaan.

2 vrk

Viime yö meni varsin mukavasti. Super osaa varoa pentuja, joten sen puoleen minun ei tarvitsisi nukkua pentuhuoneen lattialla. Katsoin kuitenkin parhaimmaksi nukkua samassa huoneessa mammakoiran kanssa, sillä haluan pitää tyttöstä silmällä ja palvella neitosta tuoden juomat ja ruoat suoraan laatikkoon. Superilla on myös etuoikeus päästä ulkoilemaan öiseen aikaan. :)

Mittasin pentujen painot eilen illalla ja hyvin olivat ottaneet painoa. Pikku Myy ja Lentsu nostattivat painoaan 36 grammalla. Kuutti 35 grammalla, Kiire 33 grammalla, Vieno 15 grammalla ja Rauha 4 grammalla. Mittaan painot taas tänään illasta.

Pikku Myy ja Kuutti ovat osoittautuneet todella temperamenttisiksi. Tänään kun isommat koirat haukkuivat pihalla, nousi Supra laatikosta kesken syötön. Nisillä olivat Kiire, Lentsu ja Kuutti. Kiire ja Lentsu irrottivat otteensa mutta Kuutti jäi ilmaan roikkumaan. Onneksi mammakoira ei lähtenyt ovelle tarkistamaan tilannetta, sillä Kuutti olisi kyllä silloin saanut haipakkaa kyytiä. Sitkeä sissi.

Pennut ovat todella terhakoita ja liikkuvat kovin tarmokkaasti laatikossa. Tarmon lisäksi myös maitoa tuntuu riittävän. Huolenaiheena on kuitenkin Superin lämpö. Tuossa pari tuntia sitten kun mittasin sen, oli se jopa 39,2. Piti jo soittaa eläinlääkärille mutta neuvoksi sain, että katsellaan vielä, koska nartun vointi on muuten hyvä. Super syö hyvin ja ulkona käydessään on ihan virkeä. Pentuhuoneessa on aika ajoittain lämmintä jopa 36,5 astetta, mikä ei varmaan edesauta Superin olotilaa. Pitää aina välistä hieman viilentää huonetta.

Otin tänään muutaman kuvan pentusista. Seuraavat yksittäiskuvat otan sitten, kun pennut ovat yhden viikon ikäisiä. En viitsi olla kiusaamassa pienokaisia tuon tuosta.

Kuutti kääröllä

Pikku Myy söpöstelee

Lentsu, Vieno ja Rauha ruokailemassa

Perhepotretti

Rauha, Vieno ja Kiire yhdessä kasassa (itse asiassa Rauha meni häiritsemään siskojaan)

Pissatuspalvelu pelaa

Kiire ja Vieno matkalla ruokailemaan (kun Rauha oli käynyt tytöt herättämässä)

Syömistyyli on vapaa

Saanko esitellä?

Saanko esitellä Amazeme F-pentue?

Kertaillen tässä eilisen ja viime yön tapahtumia. Super pääsi minut eilen totaalisesti yllättämään, sillä tyttö oli ollut koko päivän todella rauhallinen. Oli toki pedannut muutamaan otteeseen mutta ei siis mitään massiivista läähättelyä taikka petailua ilmennyt. Kuuden maissa menin sitten mittamaan tytön lämpöjä sillä oletuksella, että lämpö olisi edelleen laskussa. Lämpö oli kuitenkin 37,7, niinpä soitin pikaisen puhelun luottokätilölleni. Puhelun aikana näin, kun Supra ponnisteli. Ensimmäinen pentu syntyi 21:18 ja sittenhän niitä tulikin tasaiseen tahtiin.

Puoleentoista tuntiin oli jo viisi tyttöä maailmassa. Tämän jälkeen tuli pitkä tauko. Super ponnisteli ja ponnisteli mutta mitään ei näkynyt. Kävimme välillä kävelemässä ulkona, mikä tuntui hieman auttavan. Iso merle tyttö, Vieno, syntyi vähän ennen yhtä. Viidennen ja kuudennen pennun väli oli kaksi tuntia, mikä tuntui todella pitkältä ajalta ottaen huomioon mihin tahtiin Super oli ensimmäiset viisi synnyttänyt. Vienon jälkeen meni vielä tunti, kun ulos tuli seitsemäs pentu. Enkelikoira oli tismalleen samaa kaliiberia kuin Vieno. Pentu ei osoittanut elonmerkkejä, joten yritin elvyttää sitä pienen hetken mutta sitten annoin enkelikoiran mennä.

Vienon kaksoissisko oli ollut ilmeisesti liian pitkään synnytyskanavalla, minkä vuoksi hän menehtyi. Super ei itse reagoinut millään tavoin pentuun poistettuaan kalvot ja syötyään istukan. Mammakoira kaikessa viisaudessaan ymmärsi pelin menetetyksi.

Seitsemännen jälkeen Super rauhoittui hoitamaan pienokaisiin esimerkillisesti. Pennut hakeutuivat todella terhakkaasti omin avuin nisille. Erityisesti tiukkaan sävyyn punnituksessa ovat huutaneet Pikku Myy ja Kiire. Pikku Myy sai nimen tämän surullisen kuuluisan Muumi-mittarin mukaan. Kiire sai nimen siitä, kun hän oli juuri syntymässä, kun luottokätilömme, Jassu, astui taloon sisään ja hänelle vinkattiin, että nyt on kiire. Rauha sai nimensä siitä, kun hän ei huutanut kurkku suorana kuten kaksi edeltäjäänsä vaan äänteli hieman rauhallisemmin. Kuutti - no Kuuti on vaan kuutti. :) Lentsu sai nimensä siitä, kun luin väliajalla sähköpostia, jossa pohdittiin tokokoulutusta. Lentsu mainittiin yhtenä kouluttajana. Vieno sai nimensä siitä, kun hän on niin "pieni ja hentoinen". Sarkasmi pitää kasvattajankin hereillä.

Tässäpä vielä kuvia tältä päivältä.

1. pentu

Sukupuoli: narttu

Syntymäaika: 21:18

Asento: pää edellä

Paino: 280 g

Työnimi: Pikku Myy

 

2. pentu

Sukupuoli: narttu

Syntymäaika: 21:24

Asento: pää edellä

Paino: 328 g

Työnimi: Kiire

 

3. pentu 

Sukupuoli: narttu 

Syntymäaika: 21:40 

 Asento: pää edellä 

Paino: 300 g 

Työnimi: Rauha 

4. pentu 

Sukupuoli: narttu 

Syntymäaika: 22:30 

Asento: jalat edellä 

Paino: 309 g 

Työnimi: Kuutti 

5. pentu 

Sukupuoli: narttu 

Syntymäaika: 22:51 

Asento: pää edellä 

Paino: 342 g 

Työnimi: Lentsu 

6. pentu 

Sukupuoli: narttu 

Syntymäaika: 00:58 

Asento: pää edellä 

 Paino: 366 g 

Työnimi: Vieno 

Kiire rötköttää Lentsun päällä

Vieno ja Kuutti matkalla maitobaariin

Vieno ja Kiire

Rauha the Tassupentu

Kuutti the Toinen Tassupentu

Ylimmäinen pentu Kiire ja alimmainen Pikku Myy

Enkelikoira :(

Seitsemäntenä syntyi iso blue merle narttu mutta ikävä kyllä joukon viimeinen oli jo syntyessään täysin eloton. Yritin pienen hetken verran elvyttää pentua mutta annoin sitten enkelikoiran mennä. Tyttö lienee ollut pänningissä liian kauan. Ken tietää.

Girl Power

Saimme juuri kuudennen tytön maailmaan. Vieno on blue merle ja Vieno painoi 366 g.

Viides pentu

Melko pian Kuutin jälkeen syntyi mustavalkoinen narttu, jolla on niskassa todella pieni valkoinen viiva ja naamassa iso pläsi. Pentu sai työnimekseen Lentsu, koska satuin juuri äsken lukemaan sähköpostia, jossa keskusteltiin seuramme tokokoulutuksesta. Lentsu mainittiin yhtenä mahdollisena kouluttajana tulevalle kesälle. :)

Neljäs pentu "Kuutti"

Syntyi juuri äsken neljäs pentu, joka on blue merle narttu. Kutsumanimekseen neitokainen sai Kuutti. Kaikki pennut ovat todella terhakoita ja hakeutuvat hyvin nisille.

Tilannepäivitys vol 1

Nyt on syntynyt kolme tyttöä, joista kaksi on mustavalkoista ja yksi punavalkoinen. Päivittelen tänne kaikki tiedot sitten, kun tilanne kokonaan rauhoittuu.

Vedet tulivat

Hetki sitten tulivat vedet. Voimme siis alkaa odotella ensimmäistä pentua syntyväksi tässä parin tunnin sisään. Super on edelleen varsin rauhallinen ottaen huomioon tilanne.

Täällä jo ponnistellaan

Minä kun luulin, että oltaisiin vielä lämmönlaskuvaiheessa mutta mitä vielä - täällä jo ponnistellaan. Super on ollut koko päivän suhteellisen rauhallinen ja pedannut vain hieman. Tuossa viiden aikoihin meni sitten pentulaatikkoon. Välistä kurkkasin tytön perään mutta mielestäni ei siellä oikein mitään tapahtunut. Nyt sitten kuuden jälkeen tulin mittaamaan lämmön ja mittari näytti jo 37,7. Mitattuani huomasin, että Super jo ponnistelee.

Onneksi äitini tuli pian tämän jälkeen meille, niin hän voi hoitaa pojat. Luottokätilöni on vielä jumissa Jyväskylässä mutta toivottavasti saan hänet pian paikan päälle.

60. vrk - lämmöt laskussa

Olemme mittailleet lämpöjä suhteellisen tasaiseen tahtiin. Eilen aamusta klo 9:15 lämmöt olivat 37,6. Tästä 3,5 tunnin päästä 0,1 astetta vähemmän. En noteerannut tästä laskua laisinkaan. Supra jätti päiväruoan syömättä. Illasta sitten klo 20:15 lämmöt olivat jo 0,2 astetta alempana eli 37,3. Iltaruoka maistui kuitenkin. Vähän ennen puoltayötä mittasin vielä kertaalleen lämmöt ja tulokseksi sain tällä loistavalla Muumi-mittarilla 37,1. Näyttäisi siltä, että lämmöt olisivat laskussa. Yöllä neljän aikaan ja aamulla kahdeksalta sain saman mittaustuloksen.

Tänä aamuna ruoka jäi nyt kokonaan syömättä. Tyttö on muuten rauhallinen. Kaipailee tosin kovasti seuraani. On myös ahkerasi miinoittanut takapihaamme, joten tyhjennyskin näyttäisi olevan käynnissä. Kiia vaistoaa jotain ja jäykistelee häntä pystyssä Superin edessä. Niinpä laitoin hänet tuonne makuuhuoneeseen oven taakse jäykistelemään. Ei tarvitse mammakoiraa kiusata turhan päiten. Tätä kirjoittaessa Supra tuossa minun selän takana petaa meidän mattoa... Karvamatosta on kuulkas hyvä ottaa hampailla kiinni.

58. vrk

Ei ole kuule meidän Muumi-mittarilla ihan kaikki muumit laaksossa. Mittasin lämmön ensimmäisen kerran sunnuntaina illasta ja mittari näytti 37,7. Hieman epäilin tulosta, niinpä mittasin oman lämpöni ja sain tulokseksi 36,1. Ymmärrän kyllä, että näytän välistä zombielta, mutta en nyt sentään kuitenkaan oikeasti kuollut ole. :) Uuden mittarin kalibroimiseksi mittasin lämpöni sitten vielä meidän vanhalla digitaalisella sekä perinteisellä elohopeamittarilla. Edellisellä lämpö oli 36,4 ja jälkimmäisellä 36,6. Muumi-mittarin ja elohopeamittarin välinen ero oli siis huikeat 0,5 astetta. Kyllähän tietysti saan lämmönlaskun tällä uudella mittarilla mitattua mutta turha on Superin lukemia vertailla isosiskonsa tai äitinsä lukemiin. Eilen Superin lämpö oli aamusta 37,7 ja illasta 37,9. Tänä aamusta lämpö oli 37,6.

Ruoan ja erityisesti piimän suhteen Super on hieman nirsoillut. Käytän edelleen tytön ulkona kaksi kertaa päivässä noin puolen tunnin ajan. Kovin on vielä kepeä askellus tyttösellä alkulenkistä. Loppulenkistä jo hieman löntystellään. Liikkeet tuntuvat edelleen, eikä tässä muutenkaan tunnu olevan mikään hätä.

Koska perheemme luottokätilö on lähdössä lauantaina Lahteen näyttelyyn, veikkaan, että meillä synnytetään juuripa lauantaina. Tämä veikkaus perustuu karmanlakiin, jota myös herra Murphyksi kutsutaan. Omasta puolesta kyseinen herra voisi kerätä kimpsut ja kampsut ja häipyä näistä maisemista jonnekin muualle ihmisiä kiusaamaan. On mahtanut olla kyseisellä herralla ankea lapsuus tai kovin ilkeä vaimo, kun niin paljon kerran haluaa harmia toisille aiheuttaa. :)

56. vrk

Niin alkaa viimeinen viikko. Eilen kävimme Superin siskon, Ronjan, luonnetestissä Imatralla. Aamulla aikaisin lähdimme ja illasta sitten tulimme takaisin kotiin. Testi meni loistavasti. Kylläpäs näillä pennuilla on hieno täti. :)

Pentulaatikko on laitettu valmiiksi. Vielä ei mammakoira ole siellä sen kummemmin aikaansa viettänyt. Mitä nyt kävi laatikossa pyörähtämässä. Liikkeet tuntuvat edelleen parissa kohdassa nyt ainakin. Super läähättelee välistä aika reippaasti. Alkaa tytöllä olla tukalat oltavat. Ruokaa menee nyt sellaiset 9 dl päivässä. Tähän päälle sitten tarjoillaan vielä piimät. Super on alkanut nyt syödä hieman hitaammin. Lenkitkin menevät hieman hitaammassa tahdissa.

Olen ulkoiluttanut Superia nyt pari kertaa päivässä noin puoli tuntia kerrallaan. Muuten käy takapihalla pissalla. Ei tahdo enää oikein olla tyttösellä seurapiirirakko. Lämpöjä alan mitata tästä illasta lähtien. Mittailen ensin niitä pari kolme kertaa päivässä. Onneksi on nyt tuo nopea mittari, niin ei tule tästä liiaksi harmia mammakoiralle.

Tässäpä vielä pari kuvaa tältä päivältä.

54. vrk

Tänään on tarkoitus pystyttää pentulaatikko sellaiseen kuosiin, että mammakoirakin pääsee jo tutustumaan omaan pesäänsä. Nythän pentulaatikossa on ollut viimeiset pari päivää vilskettä lähinnä poikien toimesta.

Eilen kävimme vielä viimeisillä tarvikeostoksilla. Koska herra Murphyn kanssa ei ole leikkiminen, kävin ostamassa maidonkorviketta ihan varmuuden vuoksi. Tämän lisäksi ostin Supralle iki oman Muumi-kuumemittarin. Pitäisiköhän sitä ristiä pennut Muumilaakson asukkaiden mukaan? Todennäköisemmin työnimet syntyvät itsekseen synnytyksen yhteydessä. Jossain tutkimuksessahan sanottiin, että ihminen on väsyneenä luovimmillaan. :)

Kyllä tällä kelpaa lämpöjä mitata

Canvas-taulu

Kävimme tänään hakemassa postista canvas-taulun, jonka Super sai Keski-Suomen Palveluskoirayhdistykseltä tultuaan valituksi Vuoden Näyttelykoiraksi 2011. Aion teetättää samanlaiset taulut myös Nämpästä ja Kiiasta. Laitan sitten ne kaikki kolme työhuoneeni seinää koristamaan. Taulun lisäksi saimme helmikuussa pidetyssä kevätkokouksessa nimikoidun kylpypyyhkeen sekä narulelun valioitumisen kunniaksi. Kyllä nyt piisaa emännänkin kylpeä. :)

52. vrk

Malttamattomalle loppuviikko on ilmeisesti tiistai: kokosin ja pesin pentulaatikon eilen. Ihan itse pienillä kätösilläni ruuvasin ruuvit paikoilleen. Samalla pesin kaikki alustat ja pyyhkeet. Nyt alkaisi siis olla valmista myös tältä osin. Enää puuttuvat pennut. :)

Super on todella hellyydenkipeä. Hakee silityksiä myös meidän pojilta. Välistä, erityisesti illasta, tyttö läähättelee aika kovasti. Eilen illalla sain ensimmäisen varman tuntemuksen liikkeistä. On se vaan hurja tuntemus, kun käden alla jotain pientä muljahtelee.

Ruokaa menee edelleen sellaiset 8 dl. Super on syönyt hyvällä ruokahalulla ja lenkkeilee edelleen normaalisti eli sellaiset 1,5-2 tuntia päivässä. Olen kyllä ajatellut, että pitäisi varmaan alkaa rajoittaa lenkittämistä, kun ei rouva itse tajua "seesteytyä" eli pitää vaan jatkossa jättää kylmästi mukaan änkäävä mammakoira kotiin ja käyttää hänet sitten erikseen tarpeillaan. Hyvähän se on, että mammakoira on hyvässä kunnossa h-hetken lähestyessä mutta ei sitä kuitenkaan tarvitse itseään ylikuntoon treenata.

49. vrk

Long time no seen. Niin se vaan tämäkin viikko lähenee loppuaan. Aika menee kuin siivillä. Enää siis sellaiset kaksi viikkoa h-hetkeen.

Torstaina rakas Hyyperini kieri siinä itsessään. Jouduin siis pesemään tytön, minkä vuoksi turkki on hieman pörhöllään. Ihan näin välikommenttina täytyy ihmetellä kuinka tämä kevät innostaa ihmisiä tekemään tarpeitaan lenkkipolun välittömään läheisyyteen. Pitäisiköhän sitä polkaista käyntiin sellainen "Kerää kakkasi"-kampanja ihmisillekin? No joo, pesemällähän tuosta ongelmasta päästiin.

Perjantaina kävin hakemassa 12 kg Royal Caninin Starteria. Tällä hetkellä Supra syö aamulla 2 dl junioria ja 1 dl starteria, päivästä 1 dl junioria ja 1 dl starteria ja illasta vielä samanlainen annos kuin aamulla eli yhteensä nappulaa menee 8 dl. Se on aika hurja määrä mutta aikaisempien kokemusten perusteella ei mene enää kauan, kun ruoka alkaa taas tökkiä.

Eilen kävin kurvailemassa Kiian kanssa agilityssä kahden hylyn verran. Kyllä on kuulkaas Kiia nauttinut, kun lenkillä pääsee nykyään kiitämään Superia nopeammin. Sen verran on äitikoiran tahti hidastunut mutta kyllä hän vielä äitinsä päihittää.

Eilen myös siirsimme kissojen ruuat sekä hiekkalaatikon yläkertaan. Ensi viikon lopulla laitammekin sitten jo sen pentulaatikon paikalleen. Kävin jo etsimässä hesareita kierrätyspisteestä mutta vedin tällä kertaa vesiperän. Otamme siis oikein mielellään hesareita vastaan. Ne kun imevät paremmin nestettä. :)

Ihan parin päivän sisään pitäisi alkaa liikkeidenkin tuntua. Se on sitten kertakaikkisen vinkeetä tuntea pienten penneleiden liikkeet vatsan läpi. Mahtaa tuntua yhtä "vinkeeltä" äitikoirastakin kavereiden taukojumpat.

Vuorokausia kuvassa 48

Äitikoira poseeraa turkki pörhöllään

44. vrk

Loppupääsiäinen menikin vatsataudin kourissa mutta nyt ollaan taas elävien kirjoissa. Eilinen päivä meni täysin sängyn pohjalla maatessa. Onneksi on takapiha, jonne voi koirat päästää tarpeilleen. Muuten sitä olisi joutunut vääntäytymään ulos, vaikka kuolo olisi noutanut. Tytöt ottivat rauhallisesti päivän kestäneen kotiarestin.

Tänään tosiaan on jo toisenlainen olo. Niinpä aamulenkin jälkeen treenasimme hieman Kiian ja Nämpän kanssa tuossa meidän kotitiellä. Supra sai tehdä yhden kerran tunnarin ja hyvinhän se meni. Oma tuli somasti käteen. On se vaan taitava tyttö. :)

Tuossa juurin äsken siistin kaikkien kolmen karvaturrin tassukarvat. Olivat aika villissä kunnossa. Samalla huomasin, että Superin vatsakarvat ovat alkaneet irrota. Otin tyttösestä sunnuntaina tällaisen makuukuvan, kun siitä kenties näkee hieman paremmin missä mennään. Vuorokausia siis kuvassa on 42.

41. vrk

Tänään olemme nauttineet mahtavasta lankalauantain säästä ulkoilemalla oikein kunnolla. Ulkoilutin myös kameraani, mistä joudutte nyt sitten kärsimään runsaan kuvasaaliin muodossa. Tässäpä heti alkuun muutama pakollinen masukuva.

Super ja masu oikealta puolelta

Super ja masu vasemmalta puolelta

Super ja masu vielä kertaalleen :)

Super ja Superin eloisat korvat

Ei voi muuta kuin hymyillä, kun katselee näitä kuvia...

Aika lempeä katse

Super etsii namipaloja heinikosta

Kiia syöksyy pallon kimppuun

Kiia kantaa ylpeänä saaliistaan

Mutta sitten...

...alkaa neuvottelut.

...ja lopuilta Supra tuo pallon minulle.

Super the Noutaja

Tyttäret poseeravat yhdessä

Tyttäret poseeravat yhdessä vol 2